intro

Vihaisena teininä pidin bloggausta ja bloggaajia olemassa olon ja ajan hävyttöminä tuhlaajina. En ole juurikaan muuttanut mieltäni aiheesta. Miksi vitussa siis kirjoitan  globaalisti tunnetulle bloggaus sivustolle? Lyhyesti: huumehuuruisena yönä, 30 tunnin valvomisen, raskaan päihdecocktailin stimuloimissa aivoissa, pitkän, intensiivisen ja mielenkiintoisen keskustelun - rakkaan tyttöystäväni kanssa - johtopäätöksenä syntyi ajatus, oman aikakakausi-tyyppisen lehden perustamisesta. Lehdestä, joka kertoo raa'an avoimesti ja todenmukaisesi kahden huumeita rakastavan taidenörtin elämästä. Lehdestä, joka kertoo lyhyitä ja joskus pitkiäkin, ei niin onnellisia tarinoita huumeaddiktioista, mielenterveysongelmien kanssa taistelusta, taiteesta, matkustamisesta, kodittomuudesta, rakkaudesta, arjesta, unelmista, köyhyydestä, utopioista, dystopioista ja selviytymisestä kaiken tämän järjettömyyden keskellä. Emme halua rajoittaa aiheita ja kirjoitustyyliä vain yhteen genreen, vaan tarkoituksena on luoda tekstejä gonzo-journalismista ja runomuodosta, tiukasti faktoissa pitäytyvään raportointiin.

JIMI (2018)

Vahvasti visuaalisina ihmisinä, kuvat ja esteettinen kauneus ovat avainasemassa luodessamme lehteämme. Tekstimme kirjoitetaan sekä englanniksi että suomeksi, kaksikielisyydestä johtuen. Emme kuitenkaan aio kääntää jokaista tekstiä kahdelle kielelle.

As an angry teenager I used to think that the people that kept blogs were shamelessly wasting their time and being. I haven't changed my opinion about that very much. So why the fuck am I writing this thing to a page famous for blogging? Well, put shortly: me and my lovely girlfriend Michelle had a heavily drug-fueled, extremely long, intense and interesting conversation after being awake for about 30 hours, which lead to an idea about this great magazine or zine. A magazine that would document the lives of two drug-loving art nerds with brutal honesty. This zine would include short and sometimes a little bit longer not so sweet stories about the battle with drug addiction, mental problems, art, traveling, homelessness, pure love, daily life, dreams, poverty, utopia, dystopia and the survival in the middle of all this nonsense. We don't want to restrict our topics and writing style to only one genre. We want to write gonzo, poetry, strictly fact-based reports and everything between that.

MICHELLE (2017)

As strongly visual people we like to keep our zine as aesthetically pleasing as possible with lots of photos in every text.

Jimi